Talla viikolla vietan lomapaivani ke-to sijasta pe-la, eli taman paivan jalkeen tyopaivia on jaljella enaa kolme. Sitten pitaisi suunnata takaisin suomeen. Sanokaa nyt kiltit etta lumet on sulaneet ja ensimmaiset leskenlehdet esilla?

Toisaalta on ihanaa tulla takaisin kotiin, nahda kaikki kaverit ja ne karvaiset kaverukset mita olen taalla ikavoinut, mutta toisaalta olisi niin mukava jaada tanne etelan aurinkoon.

Jokatapauksessa, lentoni takaisin suomeen nousee malagan kentalta sunnuntaina 5.4 klo 13.20. Siita eteenpain nelja ja puoli tuntia koneessa, muutama tunti linja-autossa ja jossain vaiheessa yota pitaisi olla takaisin jamsassa.

Alkuviikosta ihmettelin hotellilla melkolailla itsekseen liikkuvaa nuorta poikaa. Vapaapaivien aikaan auringonoton lomassa tuli keskusteltua myos taman kaverin kanssa. Kavi ilmi etta slovakialaispoika on suuri suomalaisbandien fani ja olikin seota onnesta kun kuuli mista olen kotoisin. Vaikka tiesin etta suomessa asustaa eraskin valkopartainen ja punapukuinen kaveri jota satuolennoksi vaitetaan, mutta en tiennyt meidan kaikkien suomalaisten lukeutuvan tahan satukategoriaan.

Viime yona uneksin siita etta tulin takaisin suomeen ja kouluun ja olin valkoisempi kuin kukaan muu. Hirveita painajaisunia. :D

Unesta viisastuneena makasin koko paivan aurinkolasit silmilla. Tuloksena ihanat isot pandasilmat. Hyva mina.

Työtakki

Koska esiintyjalista kulkee kahden viikon jaksoissa, aloitin eilen oman lahtolaskentani hyvastelemalla ensimmaisen ja minulle laheisimman esiintyjaporukan. Harmitti kuulla taas se sama "Toivottavasti nahdaan taas pian."

---

Pomo pyysi minua lahettamaan hanelle cv.ni kesatoita varten kunhan paasen takaisin Suomeen...

Minulta kysyttiin kuinka ohjaaminen mielestani eroaa eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa. Talla hetkella ryhmat ovat pienia ja ihmisiin paasee tutustumaan todella hyvin. Brittien vaittaisin olevan melko samanlaisia ohjattavia kuin suomalaiset; yleensa ohjaajaa kuunnellaan ja omaa vuoroaan odotetaan niin kauan kuin kasketaan. Mikali lapsia on paikalla, he pysyttelevat melkolailla sivussa silla aikaa kun muut pelaavat.

Ranskalaisia olen ohjannut muutamaa ja he ovat mielestani kaikista hankalimpia asiakkaita. Kommunikoinnissa kaytetaan pelkastaan ranskaa ja pelin saantoja saatetaan muuttaa "yhteisella sopimuksella" ilman etta asiasta keskustellaan ohjaajan kanssa, johan siita isoon aaneen puhuttiin -ranskaksi...

Espanjalaisissa on puolensa ja puolensa. Ihmiset ovat ystavallisia ja yrittavat yleensa parhaansa mukaan selvittaa asiat vaikka rautalangasta vaantamalla mikali ei muuten puhetta ymmarra. Ystavallisyys tahtoo joskus ottaa voimille ja yleensa niiden viikonloppujen jalkeen jolloin hotellissa on ollut paljon espanjalaisia, olen kaikista eniten puhki. Olipa kyseessa sitten darts tai keilaus, aina loytyy joku avulias lapsi tai aikuinen joka keraa keiloja, laskee pisteita ja huutelee vuoroja. Lapset juoksentelevat missa sattuu ja vanhemmat ampuvat samalla jousipyssylla "vahan sinnepain". Mitaan ei ole sattunut, mutta ohjaajien hermoja se koettelee.