Kaksikymmentä päivää. Lähtö tuntuu edelleen epätodelliselta, osittain ehkä senkin takia että olen edelleen aikalailla hukassa siitä, minne olen menossa ja mitä tekemään.

***

Ajatus ulkomaille lähdöstä syntyi kesällä hetkittäisestä päähänpistosta; miksi en lähtisi nyt, kun mikään ei minua estä? Nyt olen hetkittäin miettinyt, mitä ihmettä olen oikein tekemässä.. Matkalla vieraaseen maahan, kieleen ja kulttuuriin. Yksin. Toisaalta lähtö heti syksyllä koulun alkaessa olisi saattanut tuntua helpommalta, silloin "uusi elämä" oli vielä aluillaan, nyt hieman harmittaa jättää kaikki se mitä on juuri saanut rakennettua.

Lähtö kuitenkin lähestyy vääjäämättä. Sitä odotellessa siis...