Pakkasin rinkan aamusta laskujeni mukaan kolme kertaa uusiksi, kun olin niin varma etta jotain elintärkeää oli unohtunut. Hiuslakkapullon paikkaakin pähkäsin niin paljon etta sain jo "ei se Espanja mikään kehitysmaa ole"-kuittailua. Niin no, kai tuota lakkaa sieltäkin olisi saanut ostettua..

Aamulla sain onneksi kyydin linkkiasemalle, niin ei tarvinnut raahata "painaakohan tämä yli 20kg"-rinkkaa selässäni alas jäistä Hartusvuoren rinnettä.

Matka alkoi siis bussilla Jämsästä Lahteen jossa vaihdoin toiseen ajokkiin. Tuossa vaihtovälillä tiiminohjaaja ehti soittaa ja voin vain kuvitella kuin Pia sielunsa silmin näki minun jänistäneen koko reissulta kun vastasin kuulumiskyselyihin; "nousin just pois bussista". :D

Lentokentälle pääsin kuitenkin hengissä ja siellä odottelin koneen nousua nelisen tuntia. Lentokentällä soittelin Saaralle, joka tuntui jännittävän matkaa minunkin puolestani. Lähtö myöhästyi hiukkasen, mutta ei mitenkään järkyttäviä aikoja.

Edellisenä yönä en juurikaan nukkunut, sillä kaveri istuskeli luonani pitkälle yöhön, joten väsymys painoi jo aika rankasti. Nukkumaan oli kuitenkin turha yrittää, sillä koneessa oli ihanasti humalaisia suomalaisia ja meininki kuin Tallinnan laivalla konsanaan. Samaan aikaan kun toisella puolellani olleet nuoret miehet ajautuivat lähes nyrkkitappeluun, edessäni istuva papparainen sai kohtauksen jota sitten lisähapella autettiin. Lisäksi samassa penkkirivissa istui pariskunta noin puolivuotiaan lapsensa kanssa, joka alkoi loppulennosta jo hermostua. Onneksi nämä tekijät veivät huomion lähes kokonaan myrskystä, joka Espanjan ilmatilassa vallitsi...

Perillä Malágassa oli tarkoitus ottaa taksi suoraan hotellille, koska toinen vaihtoehtoni; bussimatka terminaalin ovelta Marbellaan ja siitä kymmenen kilometrin taksimatka hotellille ei onnistunut, sillä viimeinen bussi oli lähtenyt kymmenisen minuuttia ennen koneen saapumista. Taksijonossa seistessäni sain huolestuneita katseita ja kommentteja; "your backbag is bigger than you, are you okey with that?"

Nappaamani taksin kuski ei paljoa englantia puhellut, joten sain käyttää koko laajan espanjankielen varastoni, että pääsimme yhteisymmärrykseen paikasta ja summasta. Loppujen lopuksi talutin kuskin vielä respaan hakemaan rahansa.

Sain itselleni huoneen, johon luojan kiitos kuului oma suihku ja wc. Huone oli kunnoltaan ihan jees, vaikka suunnittelinkin nukkuvani valot päällä niin kauan kunhan saisin itse siivottua siellä.

Kaikin puolin matka on alkanut hyvin ja ihmetystä itsessäni on aiheuttanutkin se, miten kaikki onkin sujunut näin hyvin, ilman jännitystä!?

p.s rinkka painoi 14,5 kiloa, eli hyvin mahtuu vielä tuliaisia, ei ehka ihan niitä señoritoja kuitenkaan. :)

p.p.s anteeksi kirjoitusvirheet, mutta yritäpä itse kirjoittaa ajastetulla koneella ja espanjalaisella näppiksellä... :D

(toim huom. ääkköset jälleen suomen oikoluvun jälkeen käytössä ;)